Mangrovea & sadetta

Täällä on ollut hämmentävät kaksi päivää. Eilen aamulla herätessä ihmettelin, miksi huone on niin hämärä. Yleensä auringon noustua valo tulee huoneeseen helposti verhojen läpi. Kurkkasin ulos - ja hitto vie, siellähän SATAA! Viimeksi täällä satoi tammikuun alkupuolella, eli silloin kun saavuin Singaporeen. 2 kk on mennyt täysin ilman vettä. Nurtsit on palaneet monin paikoin ruskeiks ja ilmassa on roikkunut välillä ikävät määrät pölyä. Tänne tullessa odotin lähes päivittäisiä, lyhyitä mutta rankkoja trooppisia sadekuuroja.

Eipä sillä: on ollut siistiä, kun ei ole tarvinnut suojailla kännykkää minigrip-pussiin tai istua märkänä luennoilla. Helpolla on päässyt. Kunnon ukkosmyrsky kerran viikossa kuitenkin kelpaisi! Lauantaina jyrisikin suoraan asunnon päällä ja salamat välkkyi taivaalla.

Uhkaava taivas ja pientä Thaimaan matkaajaa aikanaan ihmetyttäneet "isot herneet".

Sateen palaamisen kunniaksi lähdettiin tänään kenttäretkelle mangrove-alueelle. Käynti oli antoisa ja siisti, joskin Singaporen mangroveympäristöjen tilanne vaikuttaa yhtä surkealta kuin alkuperäisten sademetsienkin. Tämä suojeltu laikku oli vain 6 hehtaarin kokoinen, ja silti vahvasti ihmistoiminnan alaisena. Mangrovesuistot on kuitenkin omalaatuisia ja eliölajistoltaan arvokkaita elinympäristöjä. Singaporessa esiintyy edelleen n. 50% maailman kaikista mangrove-kasvilajeista.

Kesken kasvitarinoinnin ohitse lensi kuningaskalastajiin kuuluva turkoosikalastaja! Sohaisin kameralla äkkiä perään ja tarkensin näköjään assarin kasvoihin. Duh.

Tämä rapu jos kuka on epätasapainoinen. Fiddler crab -koirailla toinen saksi on kasvanut järjettömän kokoiseksi. (Miten näillä retkillä on tarkoitus keskittyä kasveihin, kun ympärillä pyörii vaikka mitä jänniä eläimiä? Kurssista huomaa että vetäjä on kasvibiologi.)

...no, on kasveissakin toisinaan mielenkiintoisia juttuja. Monet mangrovelajit ovat vivipaarisia eli "synnyttävät eläviä poikasia". Näiden kasvien tapauksessa tarkoittaa sitä, että siemen pysyy kiinnittyneenä emokasviin ja itää jo ennen irtoamistaan puusta.

Kuvassa puikulaisessa rakenteessa, peukalon yläpuolella, kehittyy siemen.

Näillä kurssiin kuuluvilla maastoretkillä kerätään aina jotain dataa, jonka pohjalta kirjoitetaan raportti. Aiheet on olleet mielenkiintoisia, mutta kirjoitteluun kuluu välillä yllättävän pitkä aika. Tänään kerättiin ruutulaskentojen avulla tietoa mangrovelajiston koostumuksen ja runsauden muutoksista rannalta sisämaahan edettäessä. Lajiston määrittäminen kävelysillalta oli jokseenkin koomista. Onpahan ainakin helppo mainita virhelähteitä raportin analyysi-osiossa.

Eräät alueen puut olivat täynnä haikaroita. Maasta löytyi useita munankuoria ja yksi kuollut haikaranpoikanen.

Termiittejäkin löytyy. Takana kookas lehti.

Tämä pikkukaveri oli mielettömän sympaattinen! Sai hymyn kasvoille kun otin hyppyhämiksen kädelle, otus kääntyi, kääntyi... ja nosti päätään kurkaten kuka siellä kameran takana heiluu :)

Poseerausta.

Mangrovelajit ovat monellakin tapaa melko kummallisia. Niiden täytyy ensinnäkin pärjätä vuoroveden vaihteluissa, joissa meri/murtovesi hukuttaa alleen kasvien juuria ja kokonaisia eliöitä. Veden korkeusvaihtelun lisäksi eliöiden pitää pärjätä suurissa suolaisuuden ja happipitoisuuden muutoksissa. Mangrovekasvien juuristot ovatkin tunnusomaisen näköisiä, ja lajeilla on useita sopeumia outoon elinympäristöön. Eräät kasvit osaavat erittää suolaa pois "suolarauhastensa" avulla.

Keskellä kuvaa on iso liejuryömijä (Periophthalmodon schlosseri) vartioimassa pesäänsä. Maastovärinsä takia eläin erottuu vähän huonosti. Nämäkin on mainioita otuksia, kaivavat U:n muotoisen tunnelin liejuun ja sylkevät mutaa pesän ulkopuolelle. Munat kehittyvät tunnelin pohjalla, ja niitä vartioiva koiras käy välillä puhaltelemassa pohjaan happea taatakseen poikasille hyvät olot kehittymistä varten.

Liejuryömijät ovat kaloiksi erikoisia, sillä ne pärjäävät pitkähköjä aikoja maallakin. Ne kömpivät eteenpäin rintaeviensä avulla ja voivat hengittää sammakkoeläinten tapaan kostean ihonsa läpi.

Löysin reittimme ulkopuolelta sarvinokan (Anthracoceros albirostris). Kun huikkasin tiedon muille ryhmäläisille, lintu lensikin lähemmäs ja jäi läheiselle oksalle istumaan! Hieno eläin, tosin nokka on sarjaa "evoluutio, mitä h****ttiä?".

You shall not pass!

Kenen aiheuttama köntti?

Loppuun palmuja. Ei nää maastotyöt niin rankkoja ole.