Kambodza - osa 1

Moikka!

Taas on reissailua takana. Kulunut viikko Kambodzassa tarjosi kaikkea temppeleistä karnevaalikulkueisiin ja  rahahuolista vatsatautiin. Kotiväelle sanoinkin, että reissun rankin osa taisi kuitenkin olla paluu Singaporeen: sunnuntaille oli varattu neljä Skype-puhelua klo 17, 18, 19 ja 21. Suomen kuulumisia on tosin aina mukava kuulla, vaikka omien menojen kertailu meinaakin joskus mennä toisteluksi.

Yliopiston lukukausi on nyt puolivälissä. Kun lomaviikko alkoi, me pakkasimme kaverin kanssa tavarat ja lensimme Siem Reapiin (Pohjois-Kambodzaan). Kambodzan lisäksi olisi kiinnostanut päästä reissaamaan Laosin puolelle, mutta kun aikaa oli rajoitetusti, niin päätimme pysytellä tällä kertaa yhden maan sisällä.

Lähestymässä kiitorataa

Laskeuduttuamme lentokentälle viisumi hoitui näppärästi, joskin jotain oleellista oli unohtunut: ylimääräinen passikuva. Jouduin maksamaan tästä hyvästä yhden dollarin (1$). Mitään kuvaa ei otettu puuttuvan tilalle, mutta tämä julma sakko kuitenkin langetettiin maksettavaksi. Kambodzassa käytetään valuuttana US-dollareita, jonka lisäksi maan oma valuutta riel käy maksuvälineenä. Ostoksilla rielejä saa takaisin lähinnä dollaria pienemmissä vaihtorahoissa.

Ensimmäisen illan kiertelimme Siem Reapin läpi virtaavan joen ympäristöä. Kaupunki oli oikeastaan aika pieni ja mukavan oloinen, yllätti positiivisesti. Yhdessä tienristeyksessä etenemisemme katkaisi valtava väkijoukko ja melu. Syyksi osoittautui karnevaalikulkue. Päätimme vetäytyä pohdiskelemaan tilannetta viereiselle kattoterassille, mikä olikin hyvä veto: hanaolut maksoi 50c ja katolta näki kaiken kadulla tapahtuvan juhlinnan. Illalla ihmettelimme majatalomme vähintäänkin outoa pohjaratkaisua ristiin rastiin kulkevine käytävineen, mutta löysimme kuitenkin vaivatta huoneemme.

Valaistu Siem Reap-joki yöllä.

Kulkuemenoa. Hienoin rakennelma oli valolla täytetty valtava hepokatti, moninkertaisesti näitä neitoja suurempi.

Sunnuntaina suuntasimme Angkor-alueelle, jonka ylivoimaisesti tunnetuin nähtävyys on Angkor Wat, 1100-luvulla rakennettu temppeli ja maan entinen pääkaupunki (Angkor = kaupunki, Wat = temppeli). Angkor Watin lisäksi alueelta löytyy myös lukematon määrä muita temppeliraunioita, jotka levittäytyvät useita kilometrejä kanttiinsa olevalle alueelle.

Matka temppelialueelle taittui tuk-tukilla. Angkor Wat siintää edessä oikealla.

Kahden ja kolmen päivän liput Angkoriin kustansivat 40$. Chrisiltä repesi lipun yläkulmasta pieni pala, ja lipun tarkastamiset jokaisella temppelillä alkoivat muuttua koomiseksi: pientä kulmapalaa vaadittiin aina näytettäväksi, jonka jälkeen lippua tutkailtiin pitkään kuin arvioiden että voisikohan tämän päästää sisään, ja lopuksi aina kehotettiin pitämään se pikkuinen repale tallessa. Asia hoitui onneksi kerta toisensa jälkeen näin.

Ensimmäisen Angkor-päivän ihmettelimme aluetta kahdestaan Chrisin kanssa. Ihailtavaa tuntui riittävän pitkäksi aikaa: alueella on käsittämätön määrä niin suuria kivirakennelmia kuin niitä verhoavia yksityiskohtaisia kuviointejakin. Lisäksi raunioista voi löytää viitteitä viime vuosisadan historiaan. Angkor Watista löytyy muun muassa Kambodzan sisällissodasta juontuvia luodinreikiä, ajalta ennen kuin Pol Pot nousi punaisten khmeriensä kanssa maan valtaan. Monilta temppelien patsailta puuttuvat myös päät, koska punaiset khmerit leikkasivat näitä irti mustan pörssin arvotavaraksi.

Rakennelmien perustamisessa on ollut valtava urakka - erityisesti 1100-luvun teknologialla. Tästä kuvasta yksityiskohtia on vaikea erottaa, mutta monissa temppelien kivilaatoissa näkyy keskellä useita reikiä. Näiden reikien läpi on aikanaan pujotettu köydet, jotka on sitten valjastettu norsujen vedettäväksi.

Seinässä tanssivat Apsarat.

Angkor Watiin johtavalla sillalla

Päivän jälkeen Siem Reapissa kävi yllättävä "vahinko": päädyimme huomaamatta suomalaiseen ravintolaan. Olen sanonut Chrisille näillä reissuilla että yksi sun toinen syömäpaikka kelpaa, mutta en halua mihinkään missä seisoo ovensuussa suomenkielinen menu. Tässä ravintolassa tiskin takana puuhaillut omistaja puhui hyvää englantia, eikä vääntänyt Suomi-aksentilla, niin en osannut epäillä mitään. Tilasimme juomat, ja vasta kun hän lateli oluen tilanneelle asiakkaalle jotain hyvin suomalaista, tajusin että ei helevetti. Omistaja kysyi lontooksi mistä päin ollaan, jolloin vastasin Missourin pojan jälkeen että Suomestahan minä. Omistaja sattui olemaan Jyväskylästä - Palokasta - ja tiesi Keljonkankaan alueen hyvin. Kappas vain, pieni maailma.

Ilta vietettiin sitten siinä ravintolassa. Keskustelu pöydässä oli hyvin suomalaista - niin hyvässä kuin pahassakin - mutta ainakin omistaja oli varsin mukava heppu. Tulkkasin välillä Chrisille mistä on kyse, kun kieli vaihtui lennosta englannista suomeen. Käytiin vielä syömässä vartaat seuraavana päivänä samassa ravintolassa, mutta yleisesti ottaen täytyy sanoa, ettei ole tullut kaivattua suomalaisten turistien seuraa täällä matkatessa. Äidinkieli tuttuine vivahteineen on tosin kiva juttu englannin puhumisen lomassa.

Maanantaina päätimme panostaa oikein kunnolla - kun täällä nyt kerran ollaan - ja hypätä ylös sängystä klo 5.15! Halusimme nähdä auringonnousun Angkor Watissa ja käyttää koko toisen päivän temppelien kiertelyyn. Uskollinen tuk-tuk-kuljettajamme odotteli meitä hotellin ulkopuolella. Mies oli jo ensimmäisenä päivänä osoittautunut hämmentävän hyväksi työssään: aina kun me astuimme ulos jonkin temppelin portista tuntien kiertelynkin jälkeen, tuk-tuk pölähti paikalle kuin tilattuna. Chris rupesi kutsumaan kuskiamme "Kambodzan Han Soloksi", ja sitten päästiin puhumaan taas siitä kuinka en ole vieläkään nähnyt Star Warseja. Olin kuitenkin tyytyväinen tuttuun nimeen, joten kuski oli meille loppupäivän Han Solo.

Auringonnousu

Auringonnousu pt. 2

Mainat valvovat Angkorissakin.

Rise, sun, rise. Lepoa ja heräilyä.

Taivaalle nousi jotain muutakin. Tämä suriseva häkkyrä kuvasi auringonnousua ilmeisesti jotakin dokumenttia varten.

Auringon noustua palkkasimme turistioppaan vetämään meille kierroksen Angkor Watin sisällä. Paikkaan liittyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja historiankäänteitä, mutta en kirjoittele tähän niistä pitkiä tarinoita. Suurin osa löytyy netistä, jos kiinnostusta löytyy. Tässä kuitenkin joitakin kuvia:

Angkor Watin uloin kehä.

Pieni pala valtavaa seinäkaiverrusta: kuninkaan puolesta sotaan. Näyttää minusta joltain apinamieheltä, mutta kai se on sotilas.

Temppelin keskellä on taivasta symboloiva huippu. Chris etenee valoa kohti määrätietoisesti.

Portaat taivaaseen ovat kapeat. Oma kenkäni ei näille sopinut.

Angkor Watissa on kolme tasoa: hell, earth & heaven. Portaat ensimmäiselle tasolle helvettiin ovat leveät ja helpot kulkea. Tuntuivat kotoisilta.

Maanpäälliselle tasolle edetessä portaat kapenevat hieman. Taivaaseen kurotellessa askelmat ovat kapeimmillaan ja kaikista jyrkimpiä. Samaan tapaan temppeleissä pystyi havaitsemaan mielenkiintoisia muutoksia mm. ovien koossa: pienet ja matalat aukot olivat tarkoitettuja työläisille, jotka saivat luvan "kumartua" kuninkaalle ovesta läpi astuessaan. Kuningas sen sijaan kulki valtavista oviaukoista.

Angkor Watissa on turistien lisäksi myös muuta elämää. Pieniltä roskilta/linssitahroilta näyttävät pisteet ovat temppelin päällä pörränneitä sudenkorentoja.

Jatkan seuraavassa osassa vielä Angkor-alueen muista temppeleistä. Kuvia olisi tältä reissulta kauhea kasa, mutta koitan valikoida tänne vain joitakin niistä.

(Päässä soi: Warlord - Child of the damned)