Kambodza - osa 2

Viime kirjoitus jäi alueen suurimman temppelin, Angkor Watin, alueelle. Muistakin kaupunkijäänteistä löytyi kuitenkin loputtomasti ihmeteltävää, joten tässä hieman niistä lisää.

Bayon-temppeli on kiveen muotoiltujen kasvojen täyttämä. Kohokuvat ilmentävät luultavasti buddhalaisuuden valaistumisolentoja tai temppelin rakentaneen kuninkaan Jayavarman VII:n kasvoja. Tämä kuvaakin hyvin Angkorin temppeleiden lähes koomista uskonnollista historiaa: osa alueista on rakennettu ensin hindulaisuuden pyhiksi paikoiksi, muutettu sittemmin buddhalaisiksi, ja taas takaisin hindulaisiksi, riippuen aina kulloinkin vallassa olleen kuninkaan uskonnosta. Temppeleistä on vuorotellen niin kaadettu Buddha-patsaita kuin muurattu umpeen Vishnulle tarkoitettuja alttareitakin. Joukkoon sekoittuu kiitettävä määrä kuninkaiden henkilökultteja.

Oven päällä vartioiva alaleuaton Kala (opas ei maininnut meille tämän nimeä, joten tykkäsin kutsua sitä vain demon faceksi). Kalan päällä istuu jonkinlainen guardian spirit, Yaksha. Yhdessä muodostavat ilmeisesti tehokkaan combon pahojen henkien kulun estämiseksi.

Siisti takaruumiin väritys, sanon ma.

Kikkailua temppelialueella. Vaikka Angkor onkin huikean suosittu nähtävyys, ei väenpaljous ruvennut missään vaiheessa ahdistamaan. Varsinkin näillä pienemmillä sivutemppeleillä sai katsella melko tyhjiäkin raunioita.

Odotin kohdevierailujen olevan tiukemmin rajattuja "polkuja", mutta temppeleiden alueella sai yllätyksekseni kulkea varsin vapaasti. Temppeleiden kannalta tämä johtaa tietysti toisinaan väärinkäytöksiin. Joistain kivilaatoista saattoi löytää x sydän y tai x was here -kaltaisia tekstejä, mutta yksittäiselle vierailijalle tällainen vapaahko kulkeminen oli hieno juttu. Kaverin kanssa kierreltiin paljon rakennelmien nurkkia ja reunoja, joskaan kaikkialle ei kiivetty mihin olisi ollut mahdollista päästä. Rakennusten historia ja niiden kunnossapitoon nähty vaiva tuntuvat niin arvokkailta, ettei missään vaiheessa tullut edes kiusausta kosketella kiveen hakattuja kirjoituksia tai koristeluita. Suosituimmissa paikoissa, kuten Angkor Watissa, osa kohteista onkin rajattu köydellä, etteivät turistit menisi lähmäämään kaikkia yksityiskohtia aurinkorasvaisilla käsillään.

Osa temppeleistä näytti kurottavan taivaaseen.

...ja osa oli raunioita korkeammaksi kirineen latvuston alla piilossa, ikään kuin puiden varjostamana kadonneena kaupunkina. Molemmat olivat hienoa katseltavaa.

Erään temppelin pimeästä sivukammiosta löytyi jälkiä elämästä. Johtopäätös: joku roikkuu katossa!

Joten ei muuta kuin salama esille, ja sokkona suuntaamaan kameraa kattoa kohti. Siellähän niitä, kiiluvasilmäisiä nahkasiipiä komea rivi! Tämän parempaa kuvaa en saanut, koska huone oli täysin pimeä, ja muutaman kuvan jälkeen katosta alkoi kuulua kirskunaa ja liikehdintää. Joku näistä lähti äänistä päätellen lentämään, joten jätin elikot rauhaan. Jännä kohtaaminen kuitenkin, ja pisti miettimään mitä kaikkea mielenkiintoista noistakin voisi selvittää. "Population structure and foraging behaviour of a nocturnal mammal in the temple ruins of Ta Prohm, Cambodia"? Ehkä vielä joskus :P

Näiden puiden juuret olivat aivan järjettömän kokoisia. Katsoin niitä ensin hieman vähäeleisesti - jaa, siinä on isoja puita - mutta kun käveli noiden runkojen ja juurien välittömään läheisyyteen, tajusi kuinka mieletön eliö siinäkin elää. Pari kuvaa räpsittyämme ohikulkenut New Yorkilais-nainen halusi saada meidät molemmat samaan kuvaan.

Toinen raunioista ponnistava puu. Koon suhteuttamiseksi Chris on kuvassa mittatikkuna. Vaikka mittaa on 190+ cm ja salilla on käyty, koko vastaa tuommoista pientä juurenpätkää. Mahtava puu.
Tämä temppeli on ilmeisesti myös 2001 julkaistussa Tomb Raider-leffassa? Enpä ole nähnyt.

Loppupuolen punertavaa rakennelmaa. Lepäilimme temppelin huipulla hetken ja puhuimme Chrisin kanssa perherooleista - lähinnä siitä tulisiko molempien vanhempien voida käydä töissä vai toisen jäädä kotiin, kun lapset ovat pieniä - jolloin lähellä istunut venäläismies katsoi hyväksi liittyä keskusteluun toteamalla "useless!". Aijaa. Kuulemma ei ollut hyötyä puhua asiasta. Mies tosin jatkoi ja selvensi vähän kantojaan, mutta olipahan melko jäätävä tapa tulla mukaan kahdenkeskiseen keskusteluun. Kiitos kuitenkin kontribuutiostasi, nimetön kanssaturisti.

Loppuun ihastuttava carpenter bee, ilmeisesti Xylocopa tenuiscapa. Tämän kaverin silmiin on helppo hukkua.

Kaiken kaikkiaan Angkorin alue tarjosi helposti kahdeksi päiväksi katseltavaa. Hieno reissu! Tämän takia Kambodzaan oikeastaan lähdettiin, vaikka toki maan muitakin osia oli kiinnostavaa päästä näkemään.

Illalla lepuutimme jalkoja lähistön kuppiloissa ja huuhdoimme pölyä alas kurkuista. Katukeittiöstä napattiin niin grilliruokaa kuin jotain epämääräistä inkiväärimättöäkin, joka tosin jäi syömättä kun totesimme ruoan olevan jo viileää. Grillivartaat sen sijaan olivat perinteiseen tapaan loistavia. Chris menetti sydämensä myös paikalliselle pannukakku-mestarille, joka pyöritteli taikinasta letun ja pilkkoi banaanit siivuiksi silminnäkemättömällä tehokkuudella. Mestarin "chocolate or banana?"-kysymykseen kaveri vastasi "chocolate banana". Siinä kadulla nautitut suklaabanaani-letut toivat jonkinlaisen euforian tunteen. Hemmetin hyviä.

Siem Reapin syke oli illalla muutenkin mukava, joskin tällä kertaa löytämämme cover-bändin musisointi oli aika väsynyttä menoa. Oikeastaan ainoat huonot kokemukset Kambodzasta liittyvät prostituoituihin: aggressiivisesti itseään markkinoivia tyttöjä/naisia tuntui olevan joka toisen baarin edessä, joka johtikin siihen että oli mukavampi tuijottaa tietä eteenpäin ja jutella Chrisin kanssa äänekkäästi niitä näitä kuin kuunnella jatkuvasti terasseilta kantautuneita kutsuhuutoja. Vanhempien valkoisten miesten kanssa pyörineiden paikallistyttöjen toiminta oli silmiinpistävää ja väsyttävää katseltavaa.

Myöhään illalla hotellille palatessa Chris joutui myös taskuvarkaiden kohteeksi. Kuvauksesta tunnistin syyllisten olleen kaksi samaa prostituoitua, jotka olivat juuri hetkeä aiemmin käyneet kadulla aggressiivisesti omallekin iholleni kiinni. Löin kuitenkin samantien kädet taskuille, sanoin vakavalla naamalla muutamaan kertaan ei kiinnosta ja jatkoin matkaa, vaikka koittivat selvästi pysäyttää minut siihen pidemmäksi aikaa. Chris oli niin ikään käskenyt näitä päästämään irti ja jatkanut matkaa, mutta menettänyt samalla lompakkonsa hetkeksi. Kääntyi kuitenkin onneksi kannoillaan ja sai sen takaisin - näiltä naisilta jotka olivat "etsineet häntä, kun lompakko oli pudonnut maahan". Onneksi kortteja ei hävinnyt ja rahaakin meni vain muutamia kymppejä (USD), joten tapahtunutta voi pitää halpana oppituntina. Seuraavana päivänä jo naurettiin, kuinka nöyryyttävää se on, kun omat rielit eivät edes kelpaa varkaille. Varmaan nappasivat isot setelit ja jättivät arvoltaan vähäiset rielit lompakkoon, jotta rikosta ei heti huomattaisi. Niin tai näin, nämä olivat ainoat todella ikävät jutut reissun aikana. Muuten fiilis oli hyvä ja matkaaminen sujui ongelmitta.

Seuraavaksi päiväksi meillä olikin jo bussiliput etelän suuntaan, Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Kirjoittelen kolmannen osan reissun tämänjälkeisistä vaiheista. Siiheksi, moi!