Tioman

Hola!

Kirjoittelen blogausta Tioman-saaren itärannalta. Pojat makaa riippumatoissa, aamupalalla käynti vei niiden voimat. Tähän asti on laiskailtu huolella ja hartaudella.

Aamu kuistilta.

Lähdin ensin Singaporesta Malesian puolelle Johor Bahruun. Kaupunki on heti maiden välisen rajan takana, joten ei tarvinnut matkustaa pitkälle. Toisaalta kaikki muuttui ihan hetkessä. Pari kilometriä Singaporesta ulos ja tuntui että on oikeasti Kaakkois-Aasiassa: kadulla muhjoontuneet rotanjäänteet; huonokuntoisia kulkukissoja ja -koiria; torakoita siellä täällä. Käteistä ei ollut yhtään, joten meinasi kuumottaa kun yö oli tulossa ja kaksi ensimmäistä automaattia ei hyväksyneet pankkikorttia. Paikalliset sanoi että noston pitäisi onnistua klo 00.00 asti. Joskus ennen 23 sain kuitenkin toisella kortilla lopulta käteistä. Helpotti akuuttia janoa ja yöpaikan etsimistä. Löysin myös viimeisen patjapaikan erään pienen homestayn lattialta, ja punkkasin siinä kaksi yötä. Kelpo diili: 4,5 euroa per yö juomavesineen ja WiFeineen, ja majatalonpitäjä oli erittäin avulias heebo.

Lauantaina otin bussin Mersingiin (Malesian itärannikolle) ja odottelin poikia Singaporesta. Täällä on muuten ihan älytön yhden perhoslajin massaesiintymä käynnissä. Ilmeisesti suotuisat ympäristöolosuhteet on saanut tropical swallowtail mothien (Lyssa zampa) koteloitumiset onnistumaan ja nyt niitä on täällä suunnalla tolkuttomasti. Koitin nostaa muutaman ympyrää pyörivän perhosen pois parkkipaikan asfaltilta, mutta kun huomasi että ympärillä on kymmeniä eläviä ja kuolleita yksilöitä lisää niin jätin homman sikseen. Isoja ja näyttäviä perhosia, luulin ensimmäistä öisellä kadulla eteeni pudonnutta lepakoksi. Laittaisin tähän kuvan, mutta kuvat on kamerassa ja kirjoittelen Sienen iPadilla.

Mersingistä otettiin poikien kanssa vene Tiomanille ja asetuttiin länsirannalle bungalowiin. Ihmisiä on melko vähän ja saaren yleisfiilis on vähintäänkin rento. Tarjoilijat ja baarimikot ovat älyttömän löysiä, släbärit vaan laahaa maata kun appelsiinimehu saapuu pöytään 15 minuutin odottelun jälkeen. Asetuttiin aloillemme ja ollaan oltu maassa maan tavalla; lähinnä maattu riippukeinuissa, syöty, uitu, kuunneltu musiikkia ja luettu. Pari päivää sitten käytiin tosin snorklausretkellä ja hitto että oli hienoa!  Mustaevähaita ei nähty mutta pari rauskua löytyi :) Korallien ja kalojen tuijottelu on jotenkin käsittämättömän hienoa. Kelluu vain lämpimässä vedessä ja näkee pohjaan pesää rakentavaa ahkeraa rapua, pumppaavaa sienieläintä ja tietty lukemattomia värikkäitä kaloja. Koralleja rouskuttavien kalojen naksahtelevat äänet kuulostavat veden alla hauskoilta. Ehdottomasti parhaita juttuja mitä reissussa voi tehdä, pääsispä kaikki näkemään edes kerran korallimaailmaa.

Sukellusretken jälkeisenä päivänä jätettiin länsiranta taakse ja tultiin tänne itärannalle Juaraan. Ensimmäinen yö saarella muuten nukuttiin ulkona. Ovi meni hitto vie lukkoon ilman että painettiin kahvan nappulaa. Nousuvesi herätteli osan meistä rannalta, ja aamulla havahduttiin terassilla majapaikan tädin pirteään "haha why you sleep outsideeee??"-tervehdykseen. Päästiin jatkamaan unia sisälle bungalowiin.

Nyt voisi lähteä taas syömään. Kaikenlaista hienoa on jo tässä vaiheessa nähty! Saaren läpi rinkat selässä kulkiessa törmättiin muun muassa kahteen pieneen mutta äkäisen väriseen käärmeeseen, joista toinen söi toista. Älyttömän näköistä kun punainen mato nielee samankokoista keltaista käärmetoveria pää edellä massuun. Olis siisti laitella kuvia, mutta koneella ei oo tullut käytyä Singaporen jälkeen. Joskus toiste siis.

Kaikki on siis hyvin, lukuun ottamatta pottuvarpaaseen tullutta haavaa, joka vuorotellen kehittää nestettä ja on hemmetin kipeä ja vuorotellen vuotaa tyhjiin ja on ok. Vasta pari pv vaivannut eli eiköhän tuo tuosta ohi mene. Kaikilla meistä on jotain samantyylistä ruhjetta jaloissa. Desinfiointinesteet on kovassa käytössä.

Vielä pari pv Tiomanilla ja sitten matka jatkuu johonkin. Terveisiä kotipuoleen!