Viikonloppu Krabilla

Pallo salutes you!

Tervehdys!

Tarkoituksena oli kirjoitella tänne uusi teksti heti viikonlopun jälkeen, mutta esseet, ryhmätyö, sähköpostinvaihto ja luennot ovat yksinkertaisesti pitäneet liian kiireisenä. Eikä asiaan ole varsinaisesti helpotusta reiluun viikkoon: nyt viimeiset päivät painan loppuja opiskelutehtäviä alta pois, jotta lauantaina voi ottaa lennon hyvillä mielin...

*tättärä-rää*

Kambodzaan!

Matka starttaa la 22.2., mutta paluu on vielä auki. Todennäköisesti olen Singaporessa takaisin 27.2. tai 1.3. Kambodzassa ollessani koitan käyttää satunnaisia WiFejä, mutta soittaminen tai tekstiviestien lähettäminen ei tällä Singtel-liittymällä onnistu. Tiedoksi kotiväelle ja muillekin jos koitatte tavoitella tuona aikana. Hienoa päästä vähän erilaiseen reissuun, eniten odottelen Angkor Watin näkemistä.

Lentokentän tuoli ei ollut enää entisensä Chrisin sillä istuttua.

Mutta takaisin Krabille! Viikonloppu oli tapahtumantäyteinen ja meni pääosin hienosti. Kaverin kanssa yhteisreissaaminen sujui enemmän kuin hyvin, ja suunnataankin Kambodzaan nyt kahdestaan. Viime perjantaina Krabille laskeuduttua vaihdoimme lentokentällä bahteja taskuun ja hyppäsimme taksiin, jonka kuski lupasi soittaa meille autostereoista thai-musiikkia. Sitä Auto-Tunen määrää ei ole kyllä Kaakkois-Aasiassa tuotettu. Ihan älytöntä eurojumputusta, jonka päälle vielä joku britti hoki jotain banaalia värssyä :D Istuskeltiin sitten hiljaa perille asti, kun subbarin paine hieroi takaraivoa.

Rannalla nauratti, kun kuvaaja ei vain osannut :D

Lomailu oli pääsääntöisesti laiskaa, mutta ainakin syötiin jatkuvasti hyvin ja halvalla, testailtiin erilaisia juomia ja unohdettiin opiskeluhommat. Käytiin myös pitkähäntäveneellä suojaisalla lähirannalla, ja ilta kulutettiin eräässä baarissa jossa soitti paikallinen cover-bändi. Jokin näissä cover-bändeissä aina toimii maailman tällä puolen. Ehkä syynä on se, että musiikkia ja keikkoja tulee täällä koettua vähemmän. Baari oli melko täynnä porukkaa, mutta bändin tyypit nauttivat silmin nähden siitä, kun me ja muutamat muut oikeasti kuuntelimme ja seurasimme heidän esitystään. "What do you guys want us to play?", kyseli synisti. Chris vastasi salamannopeasti "METAL!". "Eeeeem I'm not sure if we can do it". Rupesivat kuitenkin vetämään rauhallisten vetojen tilalle eri rokkibiisejä, joihin he myös lisäsivät tempoa ja revittelyitä kiitettävästi. Kun pöytäämme lyöttäytyi taas joku vanhempi britti (mistä näitä oikein tulee?) turinoimaan Black Sabbathista ja tarjoamaan tequiloita ja oluita, niin hieno iltahan siitä tuli. Lopuksi pyöriteltiin päätä tanssilattialla Paranoidin tahtiin. (PITKÄ kuukauden kestänyt soittovaje sai myös elvytystä, sillä kitaristi viittoi minut keikan loputtua luokseen ja tarjosi Gibsoninsa näppäiltäväksi. Oon kaivannut ihan hitosti soittamista, vaikka sitten edes paria riffiä silloin tällöin. Poimin kaulalta Mercyful Fatea ja jatkettiin sitten juttelua.) Maidenia kaverit eivät kuulemma vetäneet, koska Brucen vokaalit menevät liian korkealle. Ymmärrettävää.

Seuraavana päivänä käytiin saarikierroksella, johon kuului mm. vierailu Phi Phi-saarilla. Tai kävin, sillä Chris joutui jäämään hotellille. Yksin venereissulle lähteneenä en ollut ihan kirkkaimmillani. Oikeastaan samoilla silmillä. Heti rannasta irtauduttua meinasin huojahtaa milloin kenenkin päälle, kun nukahtelin speedboatin keinahdellessa aallokossa eestaas. Ensimmäinen kohde oli Bamboo Island. Retkivihkoseen ohjelmaksi oli merkitty relaxing on the wonderful white beach, ja niinhän siinä tosiaan kävi. Painelin saman tien rantauduttuamme varjoisaan kohtaan, leväytin auki pienen hotellilta mukaan ottamani käsipyyhkeen, asettelin pääni sille ja kävin kylkiasentoon nukkumaan. Kännykkään laitoin 2 herätystä, koska retkiopas oli painottanut monelta veneellä pitää olla takaisin.

...ja sitten heräsinkin siihen, että retkiopas pimentää auringon yläpuolellani ja tökkii minua: "Hey! Hey! We must go!". "Mmmhh oh yes sure", mumisin vastaukseksi ja lähdin kävelemään hänen mukanaan veneelle. Ajattelin että eihän tässä mitään, kyllä mulla ois ollut vielä herätyksetkin soimassa just ennen lähtöä. Kannelle kiivettyäni sain kuitenkin 15-20 muulta veneessä odottaneelta kiertuelaiselta jos en nyt taputuksia, niin erilaisia hymyjä, katseita ja "great!"-huudahduksia. Olin 20 minuuttia myöhässä. Herätyskellon ääni ei ollut riittänyt herättämään tästä unesta. Retkiopas oli löytänyt mut, kun joku vanhempi nainen oli osoittanut metsänrajaan että "tuolla se nukkuu". Tämän jälkeen opas muistutti varmaan viitisen kertaa siitä, kuinka seuraavalla saarella ei voi nukahtaa, kun siellä on kiireisempi aikataulu. "We can't wait if someone's late". Ensimmäinen muistutus oli ihan hauska, mutta sitten meinasi hävettää. Miekkonen tarjosi minulle vielä Coca-Colankin että pysyisin hereillä. Hienoa.

Pakotin silmiäni pysymään auki sillä verukkeella, että kohta olisi tiedossa snorklausta. Opas päätti vielä haastatella minua siinä muiden edessä veneessä:

"Where's the other one from your hotel"?
"He's ill, couldn't make it here."
"Your honey?"
"No, not my honey."
"Boy or a girl?"
"He's a boy."
"Much drinking yesterday?" (lisää kaksin käsin kiskomis-eleet)
"Nope. He was ill so I stayed awake pretty much the whole night."

Mainiota. Opas kyseli kaiken kyllä ihan hyvässä hengessä, mutta ei olisi silti tarvinnut. Sitä saa mitä tilaa, luulen :D

Snorklailu oli kuitenkin hienoa! Näin yhtä sun toista jännää, lähinnä kaloja ja pohjaeläimiä. Haita en onnistunut näkemään. Nuo koralliriuttojen kalat ovat kyllä väriloistossaan niin uskomattomia, että jokaisen pitäisi päästä joskus niitä pällistelemään. Nämä korallit eivät olleet edes mitään erityisen näyttäviä, mutta se kalasto mikä ympärillä pyörii on silti upeaa katseltavaa. Näin muun muassa puhdistajan, joka ui itseään isomman kalan kiduksien sisään pari metriä snorkkelini alapuolella. Sieltä se pulahti myös pian ulos näykittyään luultavasti muutaman loisen suuhunsa. Olisin voinut kellua loppupäivän meressä, mutta retkellä oli vielä jäljellä useita kohteita. Onneksi pysähdyimme Phi Phillä syödyn lounaan jälkeen vielä toiselle snorklauspaikalle. Siistejä kohteita.

Veden väri houkutti sukeltelemaan.

Päivän päätteeksi hotellille palattuani lähdettiin Chrisin kanssa kiertelemään rantakatua. Syötiin hyvin, käytiin thaihieronnassa (1h noin 4.5€, halpaa kuin saippua) tuijoteltiin rannalla tähtiä ja puhuttiin Carl Saganista (!). Hauskaa löytää jotain yhteistä. Reissun aikana tuli naurettuakin ihan törkeän paljon. Toisinaan huumorintaju natsaa jonkun kanssa alusta asti yhteen.

Meidät pyydettiin kuvaan taas parikin kertaa. Chrisin "Same same ... but different"-paita huvitti monia. Hyvä paikallisten käyttämä lause varsinkin piraattituotteiden myynnissä: "Same same! But different."

Singaporeen palailtiin maanantaina, ja jouduin käymään oikeastaan suoraan kurssihommien kimppuun. Eilen oli hauska tapaaminen, kun päivän päätteeksi odottelin linja-autoa bussipysäkillä. Kaupunkiekologian luennoitsijamme juoksi pysäkille huohottaen ja kiireisen näköisenä, ja keskusteli hätäisesti mutta tuttavallisesti jonkun valkoisen miehen kanssa. Luennoitsija kimpoili siinä edestakaisin tuli pyrstön alla ja vaihtoi kanssani muutaman sanan, samalla kun osoitin miehelle pari kaukaa lähestyvää petolintua. Esittäydyttyämme mies kysyi:

"So you're one of her co-lecturers?" (Heh!)
"Not really, more like one of her students. I'm taking her class."
"Aaaah you're a student, I see!"

Oli hauska jutella niitä näitä, vähän kuin proffienkin kanssa. Paikalliset opiskelijat tuntuvat suhtautuvan kovin hierarkkisesti ja alamaisen roolissa auktoriteetteihin. Huulenheitto "ylempiarvoisten" kanssa näyttää olevan vähissä. Varsinkin muualta kotoisin olevat proffat näyttävät pitävän rennommasta suhtautumisesta. Otoskoko on toki pieni, mutta näin omien kokemusteni perusteella.

Kello on taas juoksuttanut viisarinsa yön puolelle, ja tehtävien lisäksi pitäisi nukkua. Lopettelen näiltä erin tähän, ja palaan ensi kerran blogiin varmaan pidemmän ajan jälkeen Kambodzasta palattuani. Terveisiä erityisesti Järvenpäähän ja Jyväskylään!

Hyvät jatkot!