Pulau Bintan

Hellurei!

Takana on pidennetty viikonloppu Bintanilla, ja jonkin verran myös opiskelua! Onneksi kiinalainen uusivuosi merkitsee täällä kahta juhlapyhää (31.1. & 1.2.), joten perjantaina ei ole ollenkaan luentoja. Tällä viikolla olen jopa tarttunut kurssikirjaan pariinkin otteeseen.

Lauantai-aamuna pakkasimme kamat ja suuntasimme laivaterminaaliin. Bintanille lähtö merkitsi itselleni ensimmäistä vierailua Indonesiaan. Laivamatka kesti vain 55 minuuttia suhteellisen kookkaalla katamaraanilla, mutta voi pojat, olipahan tuskaisa tunti. Aluksen ulkokannelle ei päässyt, joten ainoa vaihtoehto oli istua sisällä sinänsä ihan viihtyisissä matkustustiloissa. Noin 10 minuutin matkanteon jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan reissukavereille että ei tule mitään, siirryn potemaan matkapahoinvointia vessan puolelle. Loppumatka kohdesatamaan saapumiseen asti kuluikin lavuaariin nojaillen, vuorotellen hikoillen ja palellen. Toisaalta pahoinvointiin oli helppo suhtautua, kun tiesi matkan kestävän vain vähän aikaa.

Laivalla, siinä vaiheessa kun matka taittui vielä yleisissä tiloissa.

Noh, perille kuitenkin päästiin ja olo helpotti heti maihin noustessa. Bussimatka hotellille tuntui siltä miltä lomamatkat yleensä: heti teidenvarsilta alkavaa metsää, kiemuraisia teitä ja pysähdyksiä hotelleille. Tuli täysin lomafiilis. Vaikka Singaporessa riittääkin lämpöä ja valoa, ei täällä ole tullut mitään rantalomailua harrastettua. Kaupunkihan tämä on. Bintan-suunnitelmiin kuului uida altaalla, kierrellä rantoja ja saarta ympäriinsä.

Hotellille saavuttuamme golfkärry kuljetti meidät bungalowillemme. Talon nurkalla näkyi jotain kookasta - varaani! Siistiä! Tämä oli ensimmäinen gekkoa isompi lisko tällä reissulla.

Varaani paineli golfkärryä karkuun, mutta jäi onneksi kuvattavaksi viereiseen lampeen. Ilmeisesti Water monitor/juovavaraani (Varanus salvator), yleinen näillä seuduilla.

Lyöttäydyimme parin tanskalaisen ja hollantilaisen vaihtarin kanssa yhdeksi porukaksi, ja lähdimme uima-altaalla käynnin jälkeen syömään paikalliseen ravintolaan. Esitys oli surkea. Ensinnäkään hintoja ei ollut näkyvillä menussa. Kyselimme hintoja yksitellen, kunnes totesimme, että tarjoilijahan pitää hinnat sisältävää lappua kädessään. Yksi tanskalaisista pyysi saada nähdä tämän listan, ja huomasi samalla, että alla oli toinen samanlainen, jossa hinnat olivat Indonesian rupioina. Nämä olivat huomattavasti halvemmat kuin Singaporen dollareina pyydetyt.

Ruokaa odotellessa kävimme vaihtamassa S-dollareita rupioiksi. Lyhyesti: ruoka oli ihan ok, ei mitään erityistä, ja lopulta saatu lasku ei ollut sitä mitä piti. Kun halusimme maksaa rupioissa, tarjoilijat käänsivät hinnat tietyllä kurssilla S-dollareista, eivätkä antaneet aiemmin nähtyjä (halvempia) rupia-hintoja. Tanskalaiset eivät olleet tähän ollenkaan tyytyväisiä, ja vänkäsivät asiasta noin puoli tuntia useiden eri ravintolatyöntekijöiden kanssa. Syyt hintoihin menivät näin: "1) Rupia-hinnat ovat vain täällä majoittuville 2) Rupia-hinnoilla valmistetut ruoat ovat erilailla valmistettuja kuin S-dollareilla maksettavat 3) Kanaan käytetään eri kastiketta, kun maksu tapahtuu S-dollareilla". Tanskalaiset tivasivat sitä, miten erään kaverin munakas oikein valmistettiin erilailla. "It has different ingredients". "It contained only eggs and onion!". Lopulta ravintolatyöntekijät myöntyivät alempiin rupia-hintoihin, "koska meille oli luvattu alunperin väärät hinnat".

Tivaaminen kesti kauan. Säästimme prosenttiosuutena ison määrän; rahasummana n. 2-3€ per naama. Eteenpäin.

Lähikaupassa sama rip-off-meininki jatkui. Tuotteiden alapuolella oli tarroissa hinnat. "No no, it's just a number!" Se on vain numero? Ahaa. Sattuvaa kuitenkin, että tämän pienen Fantan alla oleva numero on 10 ja viereisen ison Fantan alla 20. Hetken selittelyjen jälkeen myyjä myöntyi: "It's the price". Täti ei voinut uskoa, että ostamme kokonaisen lavan Tiger-olutta. (toim. huom., meitä oli monta liikenteessä.) Oikeastaan ostimme kaksi, mistä täti oli vielä hämmentyneempi. Kassa-apulainen hymyili kuin hangon keksi kantaessaan lavat taksimme takakonttiin. Loppuilta sujui mukavasti rannalla niitä näitä turisten. Lähilammikolla raikasi sammakoiden hillittömän kova kurnutus.

Aamupala ei koskaan näytä kuvassa niin hyvältä kuin pöydässä. Tarjolla oli kuitenkin jotakuinkin kaikkea mitä toivoa saattoi, loistava buffet.

Aamupalareitin varrelta löytyi myös iguaani. Okei, tämä ei ollut osa paikallista luontoa.

Toista kaveria hymyilytti meidän saapuminen.

Hotellin allasalue.

Seuraavana päivänä yritimme vuokrata skootterit, jotta pääsisimme kiertelemään ympäri ja näkemään saarta. Tämäkin oli yksi iso show, jossa moponvuokraajan tulkkina toiminut paikallinen auttoi vuokraajaa selvästi pitämään hinnat yläällä. Heti kun mopojen omistaja poistui hetkeksi paikalta, tulkki sanoi meille oman autovuokran hintansa lisäten perään: "but don't tell him". Mopomiehen palattua he jatkoivat taas yhdessä mopojen vuokraamista meille.

Hinnat olivat liian kovat tinkimisen jälkeenkin, joten lähdimme pois. Löysimme pian halvemmalla meitä 6h kyydittämään lupautuneen taksin. Vaikka mopolla ajelu olisikin ollut mukavampaa, kaverit lähtivät mielellään tähän diiliin mukaan. Kävi se minullekin, joten lähdimme kiertelemään saarta autokyydillä.

Liikkeelle lähtö oli hyvä idea. Vaikka viikonlopun reissu oli rento ja mukava, ei Bintan itsessään osoittautunut mitenkään erikoiseksi. Pohjoisranta on yksi iso hotelliklusteri, resort area, josta löytyy kyllä kalliita aktiviteetteja, mutta ei mitään paikallista. Autokyydillä kävimme katsomassa Bintanin vuorta, idässä olevaa Trikora-rantaa ja saaren pääkaupunkia Tanjung Pinangia. Olisimme myös vierailleet vesiputouksella, mutta se oli kuivunut pitkän sateettomuuden seurauksena.

Kalastajien käyttämä liikkuva koti. Paikalliset suuntaavat merelle useiksi päiviksi, ja majoittuvat sen ajan ponttoonien päälle rakennetussa kalastusmökissä.

Trikoran rannalla paikallinen keski-ikäinen mies tuli juttelemaan mulle. Puhui kamerasta, ja käsitin että hän halusi jonkun ottavan kuvan koko heidän perheestään. "Yes, of course", tuumasin. Mies ei kuitenkaan antanut minulle kameraa vaan viittoi luokseen jonkun järkkäriä kantaneen nuoren miehen ja ehkä n. 17-18-vuotiaan tyttärensä. Hän halusikin kuvauttaa tyttären mun kanssa. "She is very shy but please have a photo with her!". Kaverit naureskelivat taustalla ja itseänikin rupesi huvittamaan koko tilanne. Siinä sitten otettiin muutamat kuvat miehen suvun (varmaan n. 10-15 henkeä) hymyillessä ja nauraessa kuvaajan takana. Great! Tyttö loikki äkkiä kuvien jälkeen hihitellen sukunsa luokse, ja isä jatkoi mulle juttelua:

-Thank you! She's just going to college, and she's medium.
-Excuse me?
-She's not so beautiful. She's like medium okay.

Errrrr. Onneksi kukaan ei Suomessa puhu noin omasta lapsestaan, varsinkaan tämän kuullen. Miehen kuvailu tuli aika puskista. En meinaa, että omaa lasta tulisi aina aiheetta kehua kauneimmaksi ja parhaaksi ja älykkäimmäksi mitä maan päältä löytyy, mutta isän sanat kuulostivat länsimaalaisen korvaan todella tylyiltä. Lieköhän yleistä täkäläisessä kulttuurissa? Kohta koko perheen naisväki viittoi meidät luokseen yhteiskuviin.

Keskimmäinen mamma oli melkoinen matriarkka, tosin hymyilevä sellainen. Suvun miehet häivytettiin taka-alalle tai kuvaajan taakse.

Henrik ei meinannut päästä irti otteesta. Itse kieltäydyin kohteliaasti kutsusta mennä rouvan polvelle istumaan.

Matkan jatkuessa kuljettajamme kertoi, että Bintanilla järjestetään joka vuosi iso durian-juhla, jossa hallitus tarjoaa paikallisille syötäväksi niin paljon duriania kuin he haluavat. Kiva idea, mutta enpä haluaisi osallistua :-D Kuskikaan ei ollut kovin innoissaan hedelmästä. Sen sijaan katugrillistä napattu otak-otak oli mukava kokeilu.

Otak-otak. Banaaninlehdessä grillattu kala/mauste-pala.

Pääkaupungissa suuntasin tunnin kestäneeseen body massageen, minkä aikana Dusán ja Henrik päättivät kierrellä lähikortteleita. Hierontaan oli pakko mennä kun pääsi kohtuullisen halvalla (13€). Jostain syystä selän vasen puoli kramppaa mulla täällä päivittäin lyhyitä hetkiä. Silmissä viliseminen/huimaus on puolestaan mennyt suurimmilta osin pois. Kaupunkivierailun jälkeen kävimme syömässä kotiloita ja suuntasimme takaisin hotellille, jossa meitä odotti tanskalaisten meille jättämät rommi ja oluet. Aamulla lähtö laivalle klo 8.30. Grrrreat.

Nisäkäshaviksena tuli banaaniorava.

Hotellialueen puusta löytyi myös kädellinen. Tämä yksilö on lähtöisin Unkarista.

Paluu Bintanilta sujui maanantai-aamuna huomattavasti mukavammin kuin saarelle mennessä. Liekö syynä matkapahoinvointilääke Postafen, ankara itsesuggestion aiheuttama plasebo vai pienempi merenkäynti, lopputulos oli kuitenkin toivottu. Singaporen päässä meinasi tosin kuumotella, kun huomasin etten kerkeä Terrestrisen ekologian kurssin maastoretkelle Bukit Timahiin ajallaan (missaanko kaguaanit?!). Yhytin kuitenkin metrolla ja taksilla muun porukan juuri, kun he olivat lähtemässä kierrokselle suojelualueen pääportilta. Success! Kaguaania en kyllä nähnyt.

Sellainen reissu takana, nyt odottelen vain kiinalaista uuttavuotta ja perhettä kylään! Alkava vuosi näkyy olevan The year of the Horse. Se sattuu olemaan kiinalaisen horoskoopin 12 eläinmerkistä näköjään juuri meikäläisen vuosi! Wuhuu, kohti menestyksekkäitä tapahtumia. Eläinmerkin lisäksi vuoteen kuuluu elementti: tuleva vuosi on Wood Horsen aikakautta. Täytyi tsekata kalenterista oma syntymävuosi, ja kyllä: meikäläinen on Metal Horse. Metal Tiger olisi tosin kuulostanut vielä heittämällä siistimmältä.

Haikaran maltilla tulevia tapahtumia odottaen.

Loppuun vähän aiheesta lipsumista: en suosittele kenellekään Energiakeskus Indigon nettisivuja, mutta en voinut välttyä kiusaukselta kopioida tähän muutamaa lainausta:

"Kiinalainen horoskooppi järjestelmänä on ollut käytössä Kaukoidässä jo tuhansia vuosia, se opettaa itsetuntemusta tehden elämämme rikkaammaksi ja onnellisemmaksi." Itsetuntemus, täältä tullaan! Hevosen laukalla kohti saloja syviä.

"Puu on elementtinä kiinalaisessa astrologiassa lämmin, antelias ja yhteistyöhaluinen - tämä kertookin elämäniloisesta laajenemishalujen vuodesta, jota onnelliset sattumat värittävät." Elämäniloa, laajenemishaluja ja onnellisia sattumia. Kuinka tervetullutta! Päteeköhän tämä niillekin, jotka joutuvat vuoden aikana katastrofien uhreiksi, onnettomuuksiin tai kohtaamaan muita vastoinkäymisiä?

Ei ollut varaanin vuosi, mutta tämä kaveri oli onnekas jo nyt: toisena päivänä otus ilmaantui uudestaan mökkimme nurkille ja nappasi lammikosta kalan.

"Vuosi saattaa tuoda eteen monia risteyksiä, jolloin rohkeus, joustavuus sekä omintakeiset ideat ovat työkaluja tulevaisuudessakin kestäviin ratkaisuihin." Hyvä neuvo. Odotan innolla, ovatko ensi vuodelle suositeltavat työkalut pelkuruus, jämähtyneisyys sekä tuhanteen kertaan puhkikulutetut ideat.

"Suotuisa ammatti: Hammaslääkäri, rahoittaja, pankkiiri, poliitikko." Auts. Entä biologi? Nuo olisivat kyllä varmasti suotuisampia itse kunkin taloustilanteelle.

Se siitä. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla miltä kiinalainen uusivuosi täällä näyttää. Monet vaihtarit ovat suuntaamassa tänään keskustaan tai Chinatowniin seuraamaan erilaisia kulkueita ja valoshow'ta. Luvassa on varmaan mielenkiintoista ja eksoottista menoa, joten mukaan vain.

Moikka!